Henna Knuuti Tavoitteena maailman paras maapallo

On aika palauttaa subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen

Varhaiskasvatus mielletään yhä useammin osaksi elämänpituista oppimispolkua. Tiedetään, että varhaiskasvatuksen merkitys lasten eriarvoisuuden ehkäisemisessä on arvokas. Oppimisvaikeuksien ja sosiaalisten ongelmien varhainen havaitseminen ja niihin avun saaminen ajoissa on paitsi kansantaloudellisesti järkevää, myös inhimillisesti lapselle ja hänen perheelleen parasta huolenpitoa.

 

Oikeutta varhaiskasvatukseen on rajoitettu elokuusta 2016 lähtien. Varhaiskasvatuslaki olettaa, että huoltajan kyky päättää perheelleen sopivin varhaiskasvatuksen määrä ja muoto loppuu sinä päivänä, kun huoltaja lopettaa opintonsa tai hänen työsuhteensa päättyy. Laki ja lain soveltaminen eriarvoistaa jo pienet lapset perhetaustan ja asuinpaikan perusteella. Osa kunnista ei ole ottanut käyttöönsä mahdollisuutta rajata varhaiskasvatusoikeutta. Rajaus on haluttu perustella säästötoimeksi, mutta laskelmia rajauksen tuomista vaikutuksista on vaikea saada. Väitänkin, että kyse oli arvovalinnasta, jossa työttömät ja heidän lapsensa haluttiin heikompaa asemaan.

 

Vuoden 2018 alusta ns. aktiivimallin hyväksymisen jälkeen on näkynyt asenteiden muuttumista niin, että työttömiä ja osa-aikatyössäkäyviä jo neuvotaan valitsemaan lapselle varhaiskasvatuspaikka, jotta on helpompi täyttää aktiivisuusehdot ja vastaanottaa lyhyitä ja yllättäviä töitä. Ristiriitaa on siinä, että kunta sanelee, milloin lapsella on lupa olla päivähoidossa ja työnantaja sanelee, milloin on oltava töissä.

 

On aika purkaa byrokratiaa, helpottaa lapsiperheiden hektistä arkielämää ja poistaa tarveharkinta varhaiskasvatuksesta. Yhä useampi kunta ohjaa jo varhaiskasvatusmaksuillakin perheitä käyttämään päivähoitopalvelut harkitusti. Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen on lapsi- ja perheystävällinen tasa-arvosteko, joka helpottaa työllistymistä.

 

#varhaiskasvatus #subjektiivinenoikeus #lapset #työelämä #tasaarvo #perheet

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Aivan. Eli alakoululainen ei kykene nykypedagogien mielestä kuin 20 tunnin viikottaiseen opiskeluun mutta kaksivuotias tarvitsee 40 tuntia?

Et todennäköisesti löydä ainuttakaan varteenotettavaa varhaiskasvatusalan asiantuntijaa joka näkisi yli neljästä tunnista päivässä lapselle hyötyä. Kysehän on siis lopun aikaa lapsen säilömispalvelusta joka on niin kallis, että sitä on syytä käyttää harkiten.

Käyttäjän HennaKnuuti kuva
Henna Knuuti

Varhaiskasvatus poikkeaa perusopetuksesta merkittävästi. Pienen lapsen oppiminen tapahtuu koko päivän aikana leikin ja päivärytmin tahdissa niin kodeissa kuin päivähoitoyksiköissä. Toinen lapsi hyötyy runsaammasta ammatillisesta varhaiskasvatuksesta enemmän kuin toinen. Samoin päivähoitona saatu tuki perheelle on parempi olla mahdollisimman helposti saatavissa oleva matalan kynnyksen palvelu. Turha byrokratia on vain turhaa.

Päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa tehtävä varhaiskasvatus ei saa tarkoittaa säilömispalvelua kenellekään, ei kokoaikatyössä olevien huoltajien lapsille sen paremmin kuin muillekaan. Eikä pikku koululaisen koulupäivää jatkava aamu- ja iltapäivätoimintakaan saa sellaista olla.

Toimituksen poiminnat